Ylivirittynyt hermosto – mistä jatkuva valmiustila kertoo?

Moni kokee olevansa jatkuvasti hieman varpaillaan. Keho ei tunnu kunnolla rauhoittuvan, vaikka ulkoisesti kaikki olisi hyvin. Ajatukset käyvät ylikierroksilla, ärsykkeet tuntuvat voimakkailta ja lepo ei virkistä samalla tavalla kuin ennen.

Ylivirittynyt hermosto on ilmiö, joka selittää monia tällaisia kokemuksia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä jatkuva valmiustila kertoo kehon toiminnasta, miksi se syntyy ja miten tilannetta voi alkaa ymmärtää ja helpottaa.

Mitä kehossa tapahtuu, kun hermosto on ylivirittynyt?

Hermosto säätelee kehon vireystilaa. Sen tehtävänä on auttaa ihmistä reagoimaan ympäristöön: joskus toimimaan nopeasti, joskus lepäämään ja palautumaan. Ylivirittyneessä tilassa tämä tasapaino häiriintyy.

Keho toimii ikään kuin uhka olisi jatkuvasti läsnä. Hengitys voi muuttua pinnalliseksi, lihakset pysyvät jännittyneinä ja tarkkaavaisuus suuntautuu herkästi ympäristöön. Kyse ei ole tietoisesta valinnasta, vaan kehon opitusta reagointitavasta.

Ylivirittynyt hermosto ei tarkoita, että keho olisi rikki. Se kertoo, että keho on pyrkinyt suojaamaan ja selviytymään.

Oireita ja merkkejä, joista ylivireyden voi tunnistaa

Keholliset merkit

• Jatkuva lihasjännitys tai levoton olo kehossa

• Sydämen tykytys tai hengityksen tuntuminen pinnalliselta

• Väsymys, joka ei helpotu levolla

Psyykkiset ja kokemukselliset merkit

• Ärtyneisyys ja herkkyys melulle tai kuormitukselle

• Vaikeus rauhoittua tai keskittyä

• Uni on katkonaista tai ei virkistä

Oireet voivat vaihdella, mutta yhteistä on tunne siitä, että keho ei pääse kunnolla lepäämään.

Syitä ja taustatekijöitä

Ylivirittynyt hermosto kehittyy yleensä ajan myötä. Taustalla voi olla:

• Pitkittynyt stressi tai jatkuva kuormitus

• Elämäntilanteet, joissa on täytynyt olla pitkään varuillaan

• Toistuva kiire ja palautumisen puute

Hermosto oppii reagoimaan sen mukaan, millaista vireystilaa ympäristö on vaatinut. Jos rauhoittumiselle ei ole ollut tilaa, valmiustilasta voi tulla kehon uusi normaali.

Mikä pahentaa jatkuvaa valmiustilaa?

• Tauoton tekeminen ja jatkuva ärsyketulva

• Riittämätön uni ja lepo

• Kehon signaalien ohittaminen pitkään

• Ajatus siitä, että rentoutuminen täytyy ansaita

Nämä tekijät voivat ylläpitää ylivireyttä huomaamatta, vaikka tarkoitus olisi voida paremmin.

Käytännöllisiä keinoja tilanteen ymmärtämiseen ja helpottamiseen

Ensimmäinen ja usein merkittävin askel on ymmärrys. Kun ylivirittynyt hermosto nähdään kehon selviytymiskeinona, suhtautuminen omaan oloon voi muuttua lempeämmäksi.

Hyödyllisiä lähestymistapoja voivat olla:

• Päivittäiset hetket, joissa huomio on kehossa eikä tekemisessä

• Hengityksen ja kehon tuntemusten havainnointi ilman korjaamista

• Arjen rytmin rauhoittaminen pienin, realistisin askelin

Hermoston rauhoittuminen on prosessi. Se tapahtuu vähitellen, kun keho saa toistuvasti kokemuksen turvallisuudesta ja levosta.

Jos tämä aihe kosketti sinua, jatka lukemista artikkelista “Kehotietoisuus – mitä se tarkoittaa ja miksi se on palautumisen ytimessä?”. Se auttaa ymmärtämään, miten kehon kuuntelu tukee hermoston rauhoittumista arjessa.

Voit myös lukea artikkelin “Rosen-terapia – mitä kehollinen työskentely tarkoittaa käytännössä?”, jossa ylivireyttä tarkastellaan kehollisen terapian näkökulmasta.

Yhteenveto

Ylivirittynyt hermosto kertoo kehon tarpeesta tulla kuulluksi ja rauhoitetuksi. Jatkuva valmiustila ei ole merkki heikkoudesta, vaan kehon tavasta suojata itseään kuormitukselta.

Kun kehoa lähestytään ymmärryksen ja kuuntelun kautta, hermostolla on paremmat edellytykset palautua. Pienet, toistuvat hetket voivat ajan myötä muuttaa koko kehon vireystilaa.

Lähteet

• McEwen, B. S. (2007). Physiology and Neurobiology of Stress and Adaptation. Physiological Reviews, 87(3).

• Porges, S. W. (2011). The Polyvagal Theory. W. W. Norton & Company.

• Thayer, J. F., & Lane, R. D. (2000). A Model of Neurovisceral Integration in Emotion Regulation. Journal of Affective Disorders, 61(3).

• Van der Kolk, B. (2014). The Body Keeps the Score. Penguin Books.

• World Health Organization (WHO). Stress at the Workplace.
  
  Kuvaaja: Andrea Piacquadio