Uniongelmat ja herkkäunisuus – mitä tehdä, kun keho jää pelkotilaan?

Oletko joskus huomannut, että uni ei tulekaan, vaikka olisi väsynyt? Heräilet jatkuvasti pienestäkin äänestä, syvä uni tuntuu olevan vain haave? Tämä ei ole vain “päässä” tai “mielikuvitusta”, vaan kehosi voi olla jumissa pelkotilassa – erityisesti, jos taustalla on jokin traumaattinen kokemus.

Herkkäunisuus – miksi keho reagoi niin voimakkaasti?

Herkkäunisuus tarkoittaa sitä, että uni on katkonaista, heräilyä on paljon ja uni ei ole palauttavaa. Usein keho on koko ajan valmiustilassa, ikään kuin ympäristössä vaanisi vaara. Tämä johtuu autonomisen hermoston häiriöstä, jossa sympaattinen ("taistele tai pakene") -hermosto on yliaktiivinen.

Traumaattinen kokemus voi olla mikä tahansa, mikä on saanut kehon kokemaan vaaran niin voimakkaasti, että se jää siihen tilaan – jopa vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Pelko ei ole enää järjellä pääteltävissä, vaan keho reagoi automaattisesti.

Miten trauma vaikuttaa uneen?

Uni jää pinnalliseksi: Syvä uni ja REM-uni ovat kriittisiä aivojen ja kehon palautumiselle. Pelkotilassa uni jää usein vain kevyeksi, jolloin palautuminen ei tapahdu kunnolla.
Yölliset heräilyt: Keho on hereillä ja valppaana, heräilee pienistä äänistä tai tuntemuksista.
Unettomuus: Varsinkin traumaattisten muistikuvien tai ahdistuksen takia nukahtaminen voi olla vaikeaa.
Painajaiset: Ne voivat toistella traumaattisia tapahtumia ja pitää pelkotilaa yllä.

Mikä saa kehon jäämään pelkotilaan?

Trauma ei tarkoita aina jotain isoa ja dramaattista. Se voi olla myös jatkuvaa stressiä, ahdistusta tai esimerkiksi lapsuuden kokemuksia, jotka eivät ole koskaan saaneet riittävää huomiota.

Keho jää pelkotilaan, koska se ei ole saanut “viestiä”, että nyt on turvallista rentoutua. Stressihormonit kuten kortisoli ovat koko ajan koholla, mikä estää kehon palautumisen ja unen syvenemisen.

Mitä voi tehdä?

Traumaterapia ja ammattilaisen tuki: Psykoterapia, EMDR tai kehotietoisuusharjoitukset auttavat murtamaan pelkotilan.
Rauhoittavat iltarutiinit: Vältä ruutuja, kofeiinia ja stressaavia aktiviteetteja illalla. Panosta rentoutumiseen.
Mindfulness ja hengitysharjoitukset: Auttaa rauhoittamaan hermostoa ja siirtymään parasympaattisen hermoston puolelle.
Uniympäristö: Pimeä, viileä ja hiljainen huone tukee paremmin syvää unta.
Liikunta ja palautuminen: Kohtuullinen liikunta voi auttaa, mutta liiallinen rasitus lisää stressiä.
Lisäravinteet: Magnesium ja glysiini voivat tukea rauhoittumista.

Uniongelmat ja herkkäunisuus voivat olla paljon muutakin kuin “vain stressiä”. Kun keho on jäänyt traumaattiseen pelkotilaan, uni kärsii ja palautuminen vaikeutuu. Tämä tila ei ole pysyvä, ja oikeilla keinoilla ja tuella siitä pääsee eroon.

Muista: keho puhuu – ja kun se saa oikeanlaista hoivaa, myös uni alkaa taas virrata.

Jos koet, että tämä kuvaus osuu kohdallesi, älä jää yksin. Ammattilaisen apu ja kehon kuuntelu ovat avaimet parempaan uneen ja elämänlaatuun.

Kuva: Pexels.com / Tirachard Kumtanom